Tarinat
Tänne tulee erilaisia hauskoja tuulestatemmattuja tarinoitani. Älkää ottako niitä vakavasti, ja rivouksia voi ilmetä joissakin tarinoissa. Mutta ne on yleensä sensuroitu ottamalla kirosanasta jokunen kirjain poies. Kiitän.
1. tarina, Matti ja Salaperäinen Sieni
Aloitettu mesessä, kun juttelin y-työläiseni Fujin kanssa 8D Voi sisältää rutkasti kirjoitusvirheitä. Tässä on myös legendaarisia juttuja, joita olen tätini kanssa keksinyt. >'D Thanks to my aunt.
"Posteljooni on ovella".
"Missä se Joulupukki viipyy?" kysyi utelias Matti.
"Ei Matti. Ei. Joulupukki ei tule enää takaisin", äiti vastasi.
"Miksi?" Matti kysyi vaimealla äänellä.
"Koska Joulupukki on perustanut oman sienifarmin. Hän on sienifarmari nyt", äiti selosti.
"Ei! Ei hän saa! Miten kaikkien lapsien käy? Miten MINUN käy?" Matti kiljui hätäisenä.
"Siitä Joulupukki ei välitä *ittuakaan", äiti sanoi ja sytytti tupakin.
Matti pillahti itkuun, ja hieraisi räkäisiä silmiään. Eihän joulupukki voinut tehdä tällaista! Miten hän saattoi!? Ainoa keino tämän asian selvittämiseksi oli mennä.. Sienifarmarien kotisivuille.
Kun Sienifarmilaisten kotisivu aukesi tyhjyyttään kumpuavaan tietokoneen näyttöön, pydähtyi Matin sydän hetkeksi. Valtava Popup-ikkuna valtasi ruudun räikein värein, ja sai Matin kiljumaan ihastuksesta!
Mainoksessa mainostettiin jotain. Se sai Matin pään sekaisin.
"Farmilaisten onnenpotut - Jos pääsi on liian pieni syötäväksi.." Matti luki haltioituneena.
Hän tipahti tuoliltaan ja alkoi rouskuttamaan varpaankynsiään. Hänen silmänsä pullottivat päästä, ja sieraimista puski pullaa. Hänen naamansa muuttui jullukan harmaaksi ja vollukan punaiseksi.
Sitten hän veti kolmoisvoltin ilmassa ja veti komelle karvamatolle mahaplätsin. Plätsis!
"Mitä täällä oikein tapahtuu?" Matin äiti tuli siideri kädessä.
"No ei mitään!" Matti sanoi kiivaasti.
Tuli hetken hiljaisuus. Äiti tarkasteli Mattia hetken kunnes kysyi.
"Menen kauppaan, tuletko mukaan?"
Matti tietenkin suostui.
Luku 2.
Äiti kaahasi kaupassa ostoskärry perässään kiinni vaijereilla. Hän juoksi niin, että uudet adidakset sulivat kiinni laatoitukseen, jolloin hän kompatui rähmälleen.
Silloin prinssinakki valkoisella maitolasilla kirmaisi paikalle ja ojensi auttavan kätösensä.
"Tarvitseeko neiti mahdollisesti kyytiä kotiin? Omistan taksifirman."
"En minä oikein, kun minulla on tuo Matti kukkkarossa", äiti sopersi nolona ja punnitsi painamaa kukkaroaan kädessään. Matti oli siis kukkarossa. Hänet oli saatu mahtumaan sinne, kun häntä uitettiin rypsiöljyssä.
Kun Matti ja äiti menivät kotiin, he alkoivat heti pelaamaan Super Mario Sunshinea. He hakkasivat peliä jokusen tunnin, kunnes menivät nukkumaan. Äiti omaan telttaansa olohuoneessa, ja Matti vessan matolle.
Aamun sarastaessa kauniit valojuovat pistelivät matin silmiin. Valo oli tunkeutunut vessaan oven alta. Matti haukotteli makeasti ja nousi. Uusi päivä oli koittanut! Miten paljon uusia seikkailuja hän tänään kokisi? Hän puhkui intoa, ja alkoi hyppelehtimään yhdellä jalalla. Hän hyppelehti keittiöön, ja siitä omaan huoneeseensa.
Kun hän oli ollut huoneessaan tovin, hän huomasi jotain erikoista.
"Hei! Eihän minulla ole omaa huonetta!"
"Hyvä havainto", Matin äiti sanoi, ja poltti käsissään pahvilautasta. Siinä oli kuva norsusta, jolla oli adidaksen uudet erikoismuotoillut lenkkitossut jalassa, ja oboe.
"Matti kultaseni. Tänään on syntymäpäiväsi, mitä haluaisit?"
"Minä.. Minä haluan kakkua!" Matti kiljahti niin, että sieraimet suurenivat kiihtymyksestä.
Kun juhlat oli juhlittu, Matti muisteli suurta pakettimääräänsä, ja suurta herkkukasaa. "Voi pojat, että sinulla oli mahtavat bailut", naapurin lapset olivat tokaisseet. Mutta ei. Tämä oli vain pelkkää kuvitelmaa, sillä Matti ei saanut mitään. Ei yhtään mitään.
Mutta sitten hän suuntasi huomionsa Joulupukkiin. Niin. Hänen piti selvittää sienifarmarien salaisuus. Sitten hän ryntäsi tietokoneelle ja hänen naamansa vääntäytyi pelonsekaiseen irvistykeen...
Luku 3.
Matti tuijotti ruutua hikinen katse silmissään. Miten tämä voi olla mahdollista? Matti mietti kuumeisesti ja alkoi tuhertamaan itkua.
"Miksi itket, Matti-kulta?" äiti kysyi tylsistyneenä.
"Joku on vaihtanut tietokoneen taustakuvaa! Missä minun hieno piirrokseni deodoranttipurnukasta on?" Matti itki ja kyyneleet tulvivat hänen kasvoillaan vierien pitkin nenänvartta. Kun kyynel sitten vierähti sieraimeen, oli Matin olo tukala. Vettä nenässä oli inhottava tunne, tiedätte varmaan sen kun olette käyneet uimalassa.
"Matti, Matti, Matti.. Minä sen purnukan siitä vaihdoin. Se oli ruma", äiti sanoi ja tuli Matin viereen.
"JASSOO?!", Matti räjähti, ja nousi. Hän paiskasi tietokoneen näytön nurin, ja juoksi ulos huoneesta. Kun tietokone pamahti lattiaan, ei ääntäkään kuullut, sillä kaikki olivat järkyttyneitä Matin reagoimisesta asiaan. Matti..
Matti oli vihainen.
Luku 4.
"Ah, what a lovely day!", Matti sanoi, ja alkoi nauramaan hörönauruaan niin, että korvat heiluivat. Oli pirtsakka maanantaiaamu, eikä Matti ollut koulussa. Hän istui matkalaukun päällä keskellä tietä. Hän yritti päästä liftaamalla jonkun kyytiin, ja seisomalla keskellä tietä jonkun oli pakko pysähtyä.
Kuului rapinaa. Pusikko heilui ja tanner tömisi. Matti jähmettyi pelosta ja hänen naamansa suli kamalaan pelonsekaiseen irvistykseen.
Kuka siellä? Matti mietti ja hikoili. Pieni puro jo ammentui maantielle, joka laajeni ja laajeni, jolloin syntyi hikilammikko. Sitten sinne tuli sammakko, joka perusti sinne perheen. Pian lammikko oli täynnä sammakoita, jotka lähtivät kohti uutta elämää. Se oli sammakoiden tarinan loppu, mutta mitenkäs Matti? Hän hikoili yhä kasvattaen lammesta järven, jolloin sinne tuli kalastaja, ja lopun te jo tiedättekin.
"MIAU!"
Pusikosta tuli pienenpieni kissa, jolla oli sitäkin suurempi ääni. Sekä matalin. Se mörisi ja tuli Matin viereen nyhkyttämään sen jalkaa. Sitten se alkoi kehräämään, joka kuulosti ennemminkin traktorilta, joka oli laitettu käyntiin.
Sitten alkoi satamaan vettä. Matti kastoi kauttaaltaan, ja ihmetteli, miksei kukaan tullut noukkimaan häntä tienjuuresta?
SWOOSH, kuului, kun upouusi sanomalehti lensi Matin pärstää päin. Matti otti sanomalehden ja luki:
"Maanantaina autoton päivä!"
Luku 5.
Matti tallusteli takaisin kotiin. Hänelle iski kolmannen asteen masennus, mikä lie sekin on. Hän potkaisi kiveä, mikä ei sitten liikkunutkaan ja Mattia sattui varpaaseen. Häntä masensi. Hänen elämänsä oli kurjaa! Kaikilla muilla meni paremmin, kenelläkään muulla ei ollut typerää äitiä, vessamattohuonetta, lahjattomia syntymäpäiviä taikka huonoa tietokonetta! Hän halusi uuden elämän. Jonka hän myös aikoisi hankkia.
- ÄITI! Matti huusi.
- No mitä nyt taas? äiti tiuskaisi vaikka oli puhunut Matin kanssa viimeksi keskiviikkona.
- Minä.. Minä aijon vaihtaa nimeni! Matti kiljaisi.
Äidiltä tippui tupakka suusta. Hän näytti sellaiselta, että ei olisi kunnolla kuullut mitä Matti sanoi.
- Mi- mitä tarkoitat? Kuulinko varmasti oikein?
-Aijon vaihtaa nimeni! Matti meinasi seota kiihtymyksestä.
- Vai niin. Ja mikä tästä pikku herrasta mahtaisi tulla?
- Keijo Manteli Perspaneeli! (Thanx to my aunt tost Perspaneelist. Soon legendaarine)
Luku 6.
- Nyt se on sitten todistuksen kanssa varmennettu. Nimesi olkoon tästälähtien Keijo Manteli Perspaneeli. Aamen, sanoi pappi.
- Vihdoinkin hankein elämän! 'Keijo' supisi ja hengähti syvään.
Matin, eli Keijon äiti, itki Matin uutta nimeä.
- Voihan Matti minkä teki! Hän ei ole enää lapseni, äiti nyyhkytti.
- Noh noh, älkääs nyt. Kyllä kaikki vielä järjestyy, pappi lohdutteli.
- Pyh, en minä surusta itke, vaan ilosta! Vihdoinkin pääsin Matista eroon! äiti sanoi ja virnisti isoimman virnistyksen jonka hän oli ikinä virnistänyt.
Keijo pakkasi tavaransa ja lähti kohti lentokenttää. Hän oli pakannut pieneen salkkuun upouudet kalsarit, sukkaparit, verkkarit ja muutaman paidan. Hammasharja ja passi tietenkin unohtui. Ja tullissa Keijoa ei päästetty läpi, sillä hänen rautahampaansa piipitti metallinpaljastuslaitteessa. Mutta vartin selityksen jälkeen Keijo päästettiin sittenkin läpi. Mutta häntä ei päästetty lentokoneeseen, koska hänellä ei ollut passia.
- Voihan vitja, passikin sitten unohtui, Keijo huokaisi.
Sitten hän keksi idean.
ToDELLA hyvän idean.
Hän aikoisi väärentää itselleen passin.
Luku 7.
- Se tekee sitten kaks sataa, hämärä mies sanoi.
Keijo hakkasi setelit miehen käteen, jolloin mies ulvahti suureen ääneen "AI PERKELE." Judotunnit olivat todellakin tuottaneet tulosta.
- Onko se tässä sitten? Tälläkö pääsen lentokoneeseen? Keijo varmisti pidellessään väärennettyä passiaan kädessä.
- Jep, mies sanoi tylsästi ja alkoi polttamaan sikaria.
Keijo käveli pois ja ryntäsi takaisin lentokentälle. Hänet päästettiin kuin päästettiinkin lentokoneeseen. Hän hurrasi mielessään.
Epäonnekseen Keijo ei muistanut tarkistaa mihin lentokone oli matkalla. Hän ei tajunnut että lentokoneet lentävät muuallekkin kuin Vladivostokiin.
- Täällä kapteeni Strganoff. Tervetuloa lennolle Sambiaan. Haluan toivottaa teille hyvää matkaa koko lennonväestön puolesta, kuulutuksesta kuului.
Nyt oli Keijon olo tukala. Sambiaan? Mitä hän Sambiassa tekisi? Eihän joulupukki voisi Sambiassa olla!
.. Vai voisiko?
Luku 8.
- Ei! Ette voi tehdä tätä minulle! Keijo kiljaisi ja vääntelehti naamaansa lentokoneen lasissa.
- Kuulkaas herra, öh, poika. Älkää turmelko maan omaisuutta, lentoemäntä sanoi tuimasti osoittaen huuruuntunutta lasia, jossa oli kuolan kimpaleita.
Lentokapteeni tuli paikalle. Hän tuijotti Keijoa. Sitten hän osoitti tätä keskarillaan ja kuiskasi;
- Olette deletoitu.
Luku 9.
Keijo ryntäsi lentokoneen vessaan. Hän lukitsi oven juuri ennen kun lentoemäntä kapteeneineen sai hänet kiinni. Ovi rymisi ja paukkui kun Keijo istui pytyllä. Hän repi vessapaperia hermostuneesti rullasta ja pakkasi ne taskuihinsa, jolloin sitä pursui ulos kuin serpentiiniä. Sitten hän avasi matkalaukkunsa, otti sieltä banaanin ja hotkaisi sen nopeasti suuhunsa. Keijon otsalle kohosi hikipisaroita. Mitä hän nyt tekisi?
Sitten hän keksi! Hän otti vessaharjan käteensä, hyppäsi pönttöön ja veti vessan. SWOOOSHHH! Keijo liukui vessan putkea pitkin ja pian liisi ilmassa. Hän teki sen! Hän pakeni lentsikasta!
Hän liisi vähänaikaa ilmassa X-asennossa, kunnes hänen naamaansa osui pieni ja karvainen pöllö. Pöllö örähti hätäisesti, ja kakkasi Keijon selkään. Mutta se ei ollutkaan kakkaa, vaan pieni hamsteri!
Mitä Keijo nyt tekisi? Pääsisikö hän koskaan Joulupukin luokse? Mihin hän nyt tipahtaisi?
To be continued.